sunnuntai 21. elokuuta 2016

Koko viikonloppu ihan pihalla

Takana on upea kesäinen viikonloppu,
jolloin olisi ollut loistava myyntisää vaikka ja missä kivoissa tapahtumissa.
Minä kuitenkin päätin toisin
ja vietin viikonloppuni kotona,
ulkona, pihalla, puutarhassa.
Nautin aamusta iltaan mullassa möyrimisestä,
lapioimisesta ja kottikärryilemisestä.
Minulla oli siis harrastusviikonloppu!

Minä rakastan puutarhaa, kasveja ja kasvunihmeitä,
kaivamista ja kärräämistä niin, että hiki valuu silmille.
Niin ja työn lopputuloksia!
Koskaan ei tule valmista ja aina tulee uusia ideoita
ennen kuin vanhoja on toteutettu :)

Nyt päätin päästää sinut hiukan kurkkimaan
meidän puutarhaan.
Räpsin kuvia viikonlopun aikana hommistani.

Meillä on metsäinen tontti.
Sitä usein syytän,
vaikka syy voi olla tässä harrastelijassakin.
Mutta ainakin jostain syystä, istutukset kaipaavat
puutarhassamme noin viiden vuoden välein ns. totaalikäsittelyn.
Osa kasveista hiipuu lähes pois lannoituksesta huolimatta ja
toiset leviävät muidenkin yli.

Tässä on kuvassa juurikin noin viisi vuotta sitten perustettu istutusalue.
Tilanne oli vielä ennen tätä viikonloppua melkoisen lohduton :)

 


Keskellä valtavaksi kasvanut tuivio,
Lähes koko penkkiin levinnyt viiruhelppi ja vierekkäin kuolemaisillaan
olevat palavat rakkaudet ja särkyneet sydämet.

Ah, mikä loistava syy kaivaa kasvit tuiviota lukuunottamatta ylös!



Välillä tuumailutaukoa ja sitten penkkiin uutta jakoa
ja istutuspuuhiin.



Viiruhelppi sai oman alueensa kelottuneilla
tukin palasilla erotettuna.
Tuivio sai tilaa ympärilleen ja katteeksi harmaata sepeliä,
josta vihreä havu tulee kauniisti esille.
Takana antaa nyt vihreyttä kuunliljat ja
palavat rakkaudet, mikäli vielä elpyvät.

Vuosien varrella on puutarhassa tullut opittua monen monta juttua.
Vaikka siellä puuhaamisesta kovasti pidänkin,
pyrin jatkuvasti tekemään sen hoidosta mahdollisimman helppoa.
Aiemmin nurmikko rajautui meillä  lähes kokonaan
luonnonkiviin ym. jolloin kaikki reunat olivat trimmerillä leikattavia.
Nyt pyrin muuttamaan nurmen reunoja leikkurilla leikattaviksi.
Nyt tämäkin penkki on helppo kurvailla leikkurilla siistiksi!





Näitä järjen riemuvoittoja nimenomaan nurmikon leikkaamisen
kannalta meillä riittääkin.
Kun, nyt työkalut olivat esillä, niin samalla fiksasin
tämän terassin nurkkauksenkin pois ongelmakohtien listalta.





Eihän noita jaloangervoja taitaisi saada tähän aikaan vuodesta riepotella,
mutta minä nyt kuitenkin nappasin jakotaimia toisesta penkistä.
Anteeksi kaunokaiset!

Meidän etupihan iso penkki on ollut hävityksen kauhistus nyt kaksi kesää.
Ennen niin upea pikkutalvio, jota penkki oli pullollaan;
kuoli totaalisesti edellistalvena.
Tässä olen pohtinut mitä sille haluaisin tehdä ja
toisaalta tiesin homman olevan koko päivän juttu,
joten sopivaa hetkeäkään ei oikein ole ollut.

Tuosta järkyttävästä kuolinpesästä en tullut ottaneeksi kuvaa
ennen muodon muutosta, mutta näin jälkikäteen on sitä kyllä
kivampikin kuvata :)



Hopeahärkkiä revin oikein urakalla pois penkistä jo viikkoa aiemmin
oikein edes tietämättä mitähän tästä tulee.
Kaksi hyvin kasvanutta laakakatajaa saivat jäädä paikoilleen.
Korkeat, kesäisin todella upeasti kukkivat vanhat pionit olivat aiemmin noin
kolmasosassa tästä uudesta tilastaan.
Toivottavasti eivät pahasti tästä muutoksesta suuttuneet.
Nämä pionit ovat peruja appiukkoni isoäidin puutarhasta ja
olisi kyllä ihanaa joskus antaa niistä jakotaimia
vaikka omien poikiemme pihoihin.



Kaikki puutarhamme vanhat risulinnut olivatkin jo entisiä.
Onneksi tämän vuoden Sallan Pajan "sadosta" oli vielä pari jäljellä,
että sain omaankin puutarhaan :)



Havuille rajasin tähänkin penkkiin sepelikatealueen.
Rajaukset tein varastosta löytyneellä sokkelikaistalla.
Aika näyttää, miten tässä toimii, mutta ainakin nyt näyttää hyvältä.


Keväästä asti, pitkin kesää,
pienen pieninä hetkinä olen puuhaillut uutta istutusaluetta
lipputangon vierelle varsinaisella nyhjää tyhjästä meiningillä.

Tämä on ensi askel kohti isoa tavoitetta.
Meitä suuresti harmittaa, että marjapensaiden ja omenapuiden
väleissä on oikein rehevä nurmi, jota on vaikea leikata.
Tavoite olisi muuttaa koko tuo isohko alue kuorike / istutusalueeksi.
Työ on kuitenkin iso, joten palanen kerrallaan :)

Tänä keväänä aloitin hommaa.
Tähän penkkiin olen kaikki kasvit siirtänyt ja jakanut muista penkeistä.
Mullat otin keväällä kompostista ja
 pikkuinen kuorikekasakin löytyi jemmasta.
Lobeliat ja samettikukat kasvatin keväällä siemenistä ja
vanha puinen saavikin löytyi varastosta.
Kiviä meidän tontilla on ehtymättömästi...
kaikille en taida koskaan keksiä käyttöä :)


Pajalla, muiden töiden ohessa valoin
ison astinlaatan lipunnostajalle.
Vielä, kun muistaisimme liputtaa muulloinkin kuin juhannuksena,
itsenäisyyspäivänä ja perheen omissa juhlissa :)






Onpa jännää ensi keväänä katsoa, kuinka nämä kasvit
selviytyvät talvesta. Useimmat olivat lähes kuolleita tänä keväänä tähän
penkkiin niitä siirtäessäni.
Nuo jaloangervotkaan eivät ole kukkineen enää ainakaan kolmeen vuoteen
Kompostimulta on saanut ihmeitä aikaan!

Hiukan jäivät tämän puutarhurin muutoshommat vielä kesken,
kun ilta alkoi hämärtymään ja nainen väsymään.
Pitänee huomenna olla pajalla oikein ahkera...
jos vaikka saisi itsensä kanssa neuvoteltua
iltavapaan vielä puutarhahommia varten :)

Minulla oli ihana viikonloppu kädet ja jalat mullassa.
Kaiken lisäksi on upeaa, kun saa ihailla aikaansaannoksiaan ohimennen
niinäkin päivinä, jolloin ei todellakaan ehdi kotona kuin nukkumaan.

Tämä on varmaan sitä yrittäjän vapautta!

Loistavaa, puuhakasta ja aikaansaavaa
alkavaa viikkoa sinulle toivottaen
- Salla -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti